Näin ennen hyppykauden alkua ehdittiin kerhotiloissamme häärätä vähän erilaista koulutusta. Nimittäin etelän herot laskuvarjopakkaajat Jussi Sistonen ja Matti Pahikkala saapuivat Ouluun pitämään varavarjonpakkaajan kurssia neljälle innostuneelle oppilaalle. Kurssille osallistuivat Skydive Oulusta Hannu Konola ja Ville Vehkaperä, Kemistä Henry Vähätaini ja Rovaniemeltä Sauli Sarre. Lisäksi kurssilla apulaiskouluttajana toimi meidän kerhomme tuleva kalustopäällikkö Aki Sormunen.

Kurssin aikataulutus oli vähintäänkin kohtuullisen rankka. Perjantaina aloittelimme teorialla, 17.45-21.00. Tähän kuului muun muassa ilmailumääräysten kertausta, varavarjonpakkaajan vastuut ja velvollisuudet, hieman mahdollisista jatkokouluttautumisista ja lopuksi kävimme läpi kurssille annetut ennakkotehtävät. Luonnollisesti hommaan kuului myös hiemaan toisiimme tutustumista ja hyvää härskiä huumoria ja “sitkumä vedin”-juttuja (tai tässä tapauksessa oikeastaan “sitkumä pakkasin”-juttuja)

Lauantaina sitten alkoi itse action. Päivä alkoi yhdeksältä ja aamupäivällä tarkasteltiin pakkaajan työvälineitä, varavajon käytön jälkeistä tarkastusta ja muutenkin kaluston tarkastamista. Sitten päästiin itse asiaan. Allekirjoittaneelle kertyi päivän aikana kuusi varavarjon sisäpussiin sujauttamista (eikä muuten oo mikään “heitänpä sen nyt tuohon säkkiin” hommaa ), cypres-luupin teko ja seitsemän punostuskertaa. Sitten kello alkoikin olemaan jo yhdeksän huiteilla illalla. Olimme siis paiskineet töitä kellon ympäri. Koko päivään mahtui kaksi 15min taukoa ja ruokailu tapahtui ns. “lennosta” eli tilasimme ruuat ja söimme ne pakkausharjoittelun välissä, kun aikaa riitti.

Ainakin itselläni oli sunnuntaiaamuna herätessä semmoinen tunne, että eilen oli tehty jotain. Perselihakset ja reidet olivat tulessa, lisäksi selkä oli hieman jumissa kaikesta maassa kyykkimisestä. Anyway, kerholle taas yhdeksäksi ja homma pakettiin. Aamu aloitettiin taas pienellä punostusharjoittelulla, itselleni niitä kertyi kaksi kappaletta. Sen jälkeen aloimme sulkemaan reppujamme ja taas vaihteeksi hiki alkoi virrata otsalta. Suljin kaksi kertaa oman Wingssini ja kerran Hannun Atomin. Tämän jälkeen vuorossa oli taas syönti “lennosta”, jonka jälkeen hieman taas käytännön esimerkkiä - tällä kertaa päävarjon toimintakunnon tarkastamisesta ja kolmirengaslukkojen kiinnittämisestä.

Seuraavaksi vuorossa oli se kaikkien pelon sekaisin tuntein odottama teoriakoe, joka oli kouluttajien mukaan “miltei mahdoton läpäistä” Noh, tässä vaiheessa ehkä voi sanoa, että koe ei ollut niinkään haastava, kun oli vaan tehnyt ennakkotehtävät kunnolla ja pitänyt hieman korvia höröllään kurssin aikana. Teoriakokeen jälkeen alkoi käytännön pakkaustaidon näyte. Tavoitteena oli siis pakata varavarjo alusta loppuun asti itse, ilman minkäänlaista ohjeistusta. Kun varjo oli saatu pakettiin, niin kouluttaja tuli ja avasi paketin ja pakkauksen toimivuus tarkastettiin. Edelleen teoriakoetta sivuten, kaikki kurssilaiset saivat myös tämän vaiheen hyväksytysti läpi eli jokainen varjo olisi auennut ja pelastanut epäonnekkaan hyppääjän

Kurssi oli siis läpäisty ja onnittelut löysivät myös väsyneet kurssilaiset. Kurssin jälkeen meidän tulee vielä pakata 15 ns. harjoituspakkausta toisen varavarjon pakkaajan valvovien silmien alla, ennenkuin voimme anoa SIL:ltä varavarjonpakkaajan kelpoisuutta.

Kaikkineensa kurssi oli erittäin hieno kokemus ja opimme valtavasti niin varavarjon pakkaamisesta kuin ylipäätään kalustosta ja sen ylläpidosta. Paljon opittiin, mutta vielä on paljon enemmän opittavaa edessä. Toivottavasti nyt vaan saisi piakkoin niitä harjoituspakkauksia kohtuullisen määrän alle, että touchi säilyy ja homma rokkaa!

Kiitoksia vielä kaikille, jotka tekivät kyseisen viikonlopun mahdolliseksi! Erityis kiitos vielä Jussille ja Matille, jotka jaksoivat vääntäytyä etelän helteistä tänne kylmään ja hyiseen Pohjolaan. Lisäksi haluaisin vielä kiittää Skydive Oulua ja kaikkia sen jäseniä, kun saimme kerhotilat käyttöön viikonlopun ajaksi ja meitä ei häiritty kurssin aikana!

Blue Skies!

-vehkis