Lauantaina 15.5.2010 kerhollamme tehtiin jälleen historiaa:

Lentäjämme Tapio Koskela lensi nimittäin aamulla puoli kahdentoista aikaan 1000. hyppypokansa! Pokalla oli tuolloin kohtuullisen täyttä, mutta sopu sijaa antaa: kunniapokalla hyppääjinä oli Ville Vehkaperä ja Tuomo Vehkaperä, lentoaikaa pokalla kertyi 8 minuuttia.

Alla kuva onnellisesta lentäjäherosta Strömmerin ostamien jäätelön ja shamppanjan (no okei, kuohuviinin, mutta shamppanja kuulostaa vaan paremmalta) kera.

Vielä lisätäkseni:

Video Skydive Empuriabravan Xmas-Boogeista löytyy nyt myös Youtubesta! Käy ihmeessä katsomassa! Mittaa videolla noin 9min40sek ja meininki sitäkin kuumempaa

http://www.youtube.com/watch?v=jEWk9UUZmYA

Team Vehkaperä otti ja lähti perinteikkäästi (kait kaksi kertaa putkeen on jo perinne?) jouluksi lämpimämpään paikkaan hyppäämään ja suuntasi kohti Euroopan suurinta hyppykeskusta eli Empuriabravaa.

Jouluisin järjestettävä Xmas-boogie on kansainvälisesti tunnettu tapahtuma muun muassa seuraavista syistä:

- NELJÄ konetta, joista 2 Twin-Otteria, yksi Pilatus Porter ja yksi Beech 99 (Kingair) eli maailman nopein hyppykone

- Free load organizing for FF by Babylon and FS. Tämä tarkoittaa siis ilmaista koutsausta sekä flätsissä että freeflyssä

- Tombola, eli paikallinen uudenvuoden arvonta, jossa tänä vuonna palkinona muun muassa valjaat, päävarjo, Vigil, Sonicin suitti, Tonfly CC1 kamerakypärä, ilmaisia hyppyjä, ilmainen Beech 99 poka, mittareita, härpättimiä ja kaikkea muuta hyppäämiseen liittyvää, sekä läjä alennuskuponkeja varjovalmistajille

- Jokailtaiset bileet DZ:n omassa Skybarissa sekä päivän kooste DVD:llä

Tänä vuonna säät suosivat enemmän kuin tarpeeksi. Hyppäsimme Tuomon kanssa 11 päivää putkeen - parhaana päivänä 8 hyppyä. Muutamana päivänä tymä tuli vierailemaan puoleksi päivää ja yhtenä päivänä hypättiin aamulla vain kaksi pokaa. Tuolloin ylätuulet exit-korkeudessa oli noin 70kts (36m/s) ja vielä 3000 jalan korkeudessa yli 45kts (23m/s). Ensimmäinen Twin-Otter poka joutui kokonaan viereisille pelloille ja meidän pokastamme, jossa oli vain yhdeksän henkeä,  viisi pääsi kentälle, neljä pellolle. Tämän jälkeen hyppytoiminta laitettiin jäihin loppupäiväksi Parin ensimmäisen hyppypäivän jälkeen meille valkeni koko Xmas-Boogien hienous ja ihanuus. Olimme aamun ensimmäisellä pokalla ja kappas kehveliä: Vincet Reffet (hallitseva moninkertainen freeflyn maailman mestari Babylonin tiimistä) tulee luoksemme ja kysyy, että “mitäs ajattelitte hypätä?”… Tässä vaiheessa olimme siis Tuomon kanssa lähdössä hyppäämään 2-way head-uppia, jonka kuultuaan Vince tokaisi: “no hyvä, mää tuun mukaan, hypätkää silleen ihan normisti ja katsotaan mitä tapahtuu, pidetään kivaa!”

Ideana tässä Babylonin tarjoamassa freefly load organizingissa oli, että he hyppäävät meidän kanssa, kuvaavat hypyt ja hypyn jälkeen pidetään yhteinen de-brief tilaisuus, jossa Babylonin hemmot näyttävät tekemiämme virheitä ja opettavat jokaiselle henkilökohtaisesti videonauhaa hyväksikäyttäen hyppyä uloshypystä vapaaseen ja aina purkuun saakka. Hyppäsimme kaikenkaikkeaan yli 10 hyppyä Babylonin koutsaamana, jäseninä mukana olivat Babylonista Vince ja entinen kuvaaja Steff. Hyppyjen teemana oli Head-down exitit, mahaltaan head-uppiin siirtyminen, turvalliset purkutavat, liukuhypyt selällään ja lopuksi vielä hyppäsimme 4 hyppyä tracingiä eli suomalaisittain kulmaa. Hypyt olivat äärettömän arvokkaita kokemuksia ja jokainen hyppy opetti suunnattomasti. On mahtavaa huomata, kuinka itse ilmalennon aikana voi oppia järjettömiä määriä, kun koutsi antaa käsimerkkejä koko ajan hyppääjille, mitä tehdä ja miten parantaa omaa asentoa. Lisäksi muutamalla hypyllä mukanamme kävi maailmankuulu hyppääjähero Tim Porter (15 000+ hyppyä), joka tunnetaan pääsääntöisesti ilmakuvauksestaan.

Tällä kertaa olimme päättäneet myös hieman tutkailla Empuriabravan ympäristöä tarkemmin, olihan reissu jo neljäs itselleni kyseisessä paikassa. Vuokrasimme auton Barcelonan lentokentältä jo tulopäivänä ja tämä osoittautui erittäin mukavaksi ratkaisuksi. Kiertelimme autolla Empun lähimaastot, joista mainittakoon lähikaupungeista Roses, Castello Empuries, Cadaques (taiteilija Salvador Dalin kotikylä). Lisäksi kävimme tutustumassa Empurian laakson ympäröiviin vuoriin (Pyreneet) ja kävimme jopa Ranskan puolella syömässä päivällistä. Alue on Suomen kohtuullisen latteaan maastoon tottuneelle silmiä hivelevää. Vuoret alkavat suoraan merestä ja pikkuisissa poukamissa sijaitsevat pienet kaupungit ovat huikea näky kapeilta ja mutkaisilta vuoristoteiltä katsottuna.

Mitä koko reissulta sitten jäi käteen? Tietenkin Empuriabravan kaksi hyppykauppaa tuli koluttua useampaankin kertaan läpi ja ostoslista ei ole lyhyt. Hyppäsimme hyvin rauhalliseen tahtiin ja silti tilille kertyi 35 hyppyä 4km:sta, joista edelleen yli 10 kappaletta oli Babylonin kanssa hypättyjä. Vapaapudotus aikaa kertyi lähes 40 minuuttia ja kokemuksia sitäkin enemmän. Tunsin itse kehittyneeni noina kyseisinä 11 päivänä milteimpä enemmän kuin koko kuluneen hyppykauden aikana Suomessa. Ja se on mielestäni kyseisen paikan taika. On sanomattakin selvää, että Empuriabrava kutsuu meitä jälleen - aivan toinen kysymys onkin, että milloin…

Alkaa taas olla se aika vuodesta, kun jokapäiväinen hyppytoiminta alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. Tarkoittaa tällöin sitä, että videomiehillä on ollut hieman aikaa tarkistaa vuoden satoa ja arvioida kuluvaa kautta. Tänäkin vuonna haaviin on sattunut videopätkä jos toinenkin, joka toivottavasti nostaa hymyn huulillemme vielä tulevinakin vuosina. Vuoden tähänastisista pätkistä on kerätty pienimuotoinen teaser, joka löytyy sekä facebookista, että youtubesta.

http://www.youtube.com/watch?v=VpaXpBN2CLU

Hyppykausi ei kuitenkaan lopu vielä tähän, vaan vieläkin on monta kuukautta aikaa kerätä huikeaa materiaalia, jota saamme sitten ihastella kauden päätteeksi!

Blue Skies!

-vehkis

Tänä vuonna Skydive Oulu järjestää juhannusboogien Oulunsalossa! Tapahtuma järjestetään juhannusviikon torstaista sunnuntaihin.

Lisäksi pieni aiheeseen liittyvä videon pätkä:

http://www.youtube.com/watch?v=Pf0h7c1gzy8

Blue skies!

-vehkis

Kautta ei ole ehtinyt vielä kauaa olla, mutta silti kameraretkujen tallenteisiin on sattunut jo jotain spektaakkelimaista (no ei nyt sentään…) matskua, joten tässäpä pieni maistiainen siitä!

http://www.youtube.com/watch?v=OmnlIwP9Yjw

Näin ennen hyppykauden alkua ehdittiin kerhotiloissamme häärätä vähän erilaista koulutusta. Nimittäin etelän herot laskuvarjopakkaajat Jussi Sistonen ja Matti Pahikkala saapuivat Ouluun pitämään varavarjonpakkaajan kurssia neljälle innostuneelle oppilaalle. Kurssille osallistuivat Skydive Oulusta Hannu Konola ja Ville Vehkaperä, Kemistä Henry Vähätaini ja Rovaniemeltä Sauli Sarre. Lisäksi kurssilla apulaiskouluttajana toimi meidän kerhomme tuleva kalustopäällikkö Aki Sormunen.

Kurssin aikataulutus oli vähintäänkin kohtuullisen rankka. Perjantaina aloittelimme teorialla, 17.45-21.00. Tähän kuului muun muassa ilmailumääräysten kertausta, varavarjonpakkaajan vastuut ja velvollisuudet, hieman mahdollisista jatkokouluttautumisista ja lopuksi kävimme läpi kurssille annetut ennakkotehtävät. Luonnollisesti hommaan kuului myös hiemaan toisiimme tutustumista ja hyvää härskiä huumoria ja “sitkumä vedin”-juttuja (tai tässä tapauksessa oikeastaan “sitkumä pakkasin”-juttuja)

Lauantaina sitten alkoi itse action. Päivä alkoi yhdeksältä ja aamupäivällä tarkasteltiin pakkaajan työvälineitä, varavajon käytön jälkeistä tarkastusta ja muutenkin kaluston tarkastamista. Sitten päästiin itse asiaan. Allekirjoittaneelle kertyi päivän aikana kuusi varavarjon sisäpussiin sujauttamista (eikä muuten oo mikään “heitänpä sen nyt tuohon säkkiin” hommaa ), cypres-luupin teko ja seitsemän punostuskertaa. Sitten kello alkoikin olemaan jo yhdeksän huiteilla illalla. Olimme siis paiskineet töitä kellon ympäri. Koko päivään mahtui kaksi 15min taukoa ja ruokailu tapahtui ns. “lennosta” eli tilasimme ruuat ja söimme ne pakkausharjoittelun välissä, kun aikaa riitti.

Ainakin itselläni oli sunnuntaiaamuna herätessä semmoinen tunne, että eilen oli tehty jotain. Perselihakset ja reidet olivat tulessa, lisäksi selkä oli hieman jumissa kaikesta maassa kyykkimisestä. Anyway, kerholle taas yhdeksäksi ja homma pakettiin. Aamu aloitettiin taas pienellä punostusharjoittelulla, itselleni niitä kertyi kaksi kappaletta. Sen jälkeen aloimme sulkemaan reppujamme ja taas vaihteeksi hiki alkoi virrata otsalta. Suljin kaksi kertaa oman Wingssini ja kerran Hannun Atomin. Tämän jälkeen vuorossa oli taas syönti “lennosta”, jonka jälkeen hieman taas käytännön esimerkkiä - tällä kertaa päävarjon toimintakunnon tarkastamisesta ja kolmirengaslukkojen kiinnittämisestä.

Seuraavaksi vuorossa oli se kaikkien pelon sekaisin tuntein odottama teoriakoe, joka oli kouluttajien mukaan “miltei mahdoton läpäistä” Noh, tässä vaiheessa ehkä voi sanoa, että koe ei ollut niinkään haastava, kun oli vaan tehnyt ennakkotehtävät kunnolla ja pitänyt hieman korvia höröllään kurssin aikana. Teoriakokeen jälkeen alkoi käytännön pakkaustaidon näyte. Tavoitteena oli siis pakata varavarjo alusta loppuun asti itse, ilman minkäänlaista ohjeistusta. Kun varjo oli saatu pakettiin, niin kouluttaja tuli ja avasi paketin ja pakkauksen toimivuus tarkastettiin. Edelleen teoriakoetta sivuten, kaikki kurssilaiset saivat myös tämän vaiheen hyväksytysti läpi eli jokainen varjo olisi auennut ja pelastanut epäonnekkaan hyppääjän

Kurssi oli siis läpäisty ja onnittelut löysivät myös väsyneet kurssilaiset. Kurssin jälkeen meidän tulee vielä pakata 15 ns. harjoituspakkausta toisen varavarjon pakkaajan valvovien silmien alla, ennenkuin voimme anoa SIL:ltä varavarjonpakkaajan kelpoisuutta.

Kaikkineensa kurssi oli erittäin hieno kokemus ja opimme valtavasti niin varavarjon pakkaamisesta kuin ylipäätään kalustosta ja sen ylläpidosta. Paljon opittiin, mutta vielä on paljon enemmän opittavaa edessä. Toivottavasti nyt vaan saisi piakkoin niitä harjoituspakkauksia kohtuullisen määrän alle, että touchi säilyy ja homma rokkaa!

Kiitoksia vielä kaikille, jotka tekivät kyseisen viikonlopun mahdolliseksi! Erityis kiitos vielä Jussille ja Matille, jotka jaksoivat vääntäytyä etelän helteistä tänne kylmään ja hyiseen Pohjolaan. Lisäksi haluaisin vielä kiittää Skydive Oulua ja kaikkia sen jäseniä, kun saimme kerhotilat käyttöön viikonlopun ajaksi ja meitä ei häiritty kurssin aikana!

Blue Skies!

-vehkis

Maaliskuu alkoi hyppääjän kannalta mitä parhaimmalla tavalla. Momentsin hyppääjähenkilöstö eli Matti ja Jani lennättivät Kaleva-palloa tyrnävän peltojen yllä ja saatiinhan pallosta lopulta neljä hyppääjääkin kahdella pokalla ulos. Ensimmäisellä pokalla hyppääjinä Marek ja Tuomo, toisella Matti ja Vehkis.

Ilmahan oli kyseisenä päivänä mitä kaunein: -10-15 astetta pakkasta, totally blue skies ja tuulenvirettä ei ollut nimeksikkään. Lisäksi palloon hyppääjien lisäksi molemmilla lennoilla mukaan pääsi kolme matkustajaa.

Tästä on hyvä suunnata kohti tulevaa kautta ja uusia haasteita!

video hypystä youtubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=uIv4kma6udI

tuossa ajan kuluksi (kun ei aina jaksa opiskellakkaan) sain väännettyä jotain pientä siitä, mitä tarttui kameran filmille tuon edellämainitun reissun ajalta.

video nähtävissä facebookissa mun videoissa sekä youtubessa:

http://www.youtube.com/watch?v=t7WPEfvPxaM

että eipä siinä. uutta tulevaa hyppykautta odotellessa!

blue skies!

Toiset rakastavat joulurauhaa, lunta, valkoista joulua, joulupukkia, lahjoja ja pahan makuisia jouluruokia. Toiset taas haluavat viettää kaikki mahdolliset joulut muualla kuin Suomessa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin ja tänä vuonna perheemme lähti jouluksi Pohjois-Espanjaan ja tarkemmin siellä Costa Bravan rannikolla olevaan kylään nimeltä Empuriabrava. Erikoista tässä kaupungissa näin hyppääjän kannalta on se, että kaupungissa sijaitsee Euroopan suurin hyppykeskus Skydive Empuriabrava.

Empuriabrava on alunperin saksalaisille eläkeläisille rakennettu kaupunki. Kaupunki rakennettiin vanhan kaupungin Castello d Empuriesin lähistölle meren rantaan. Rannassa oleva “joutomaa” kaivettiin ja alueelle rakennettiin suuri kanavajärjestelmä. Ideana kaupungissa on, että asuntojen etupihoille pääsee autolla ja takapihalle veneellä. Hyvinkin toimiva ja kaunis paketti. Kaupunki elää turismista ja tämä näkyykin rantabulevardeilla suurina ostoskatuina ja pitkinä ravintoloiden ketjuna. Näin joulun aikana kaupunki on hiljainen, sillä matkailusesonki alueella kohdistuu kesäaikaan.

X-Mas Boogie on jo vuosia jatkunut perinne Skydive Empuriabravassa. Tällöin paikalle saapuu kansaa ympäri maailmaa (viimevuosien aikana boogie-rannekkeita on jaettu yli 400 kpl!!!). Tänä vuonna boogien ajaksi paikalla oleva konekalusto oli seuraava: 2 x Super Twin-Otter (23 paikkaisia), Beech 99 King-Air (17 paikkainen ja 8min neljään kilometriin) sekä yksi Pilatus Porter (9 paikkainen). Eli ainakin konekaluston puolesta ei homma kaadu ja kapasiteettia taivaalle löytyy. Lisäksi suurena vetonaulana x-Mas Boogieissa on tombola arpajaiset. Arpajaisissa jaettiin kokonaisuutena yli 14 600EUR arvosta palkintoja, joista muutamana mainintana 25 hyppylipun paketti, 2 x Tonflyn CC1 kamerakypärä, erilaisia korkeusmittareita ja pääpalkintona täysin uusi täydellinen laskuvarjokokonaisuus Cypres2:lla varustettuna! Arvat maksoivat 3kpl 10EUR eli ei paha hinta uusille kamoille!

Boogien aikana Skydive Empuriabrava tarjosi free load organising palvelun fs- ja free-hyppäämiseen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että paikalliset herot flätsissä järjestivät suurempia kuvia taivaalle ja opettivat hyppääjiä toimimaan suuremmissa kuvissa. Lisäksi paikalliset kameraherot kuvasivat nämä hypyt, jotka sitten analysoitiin jälkeenpäin ja näin tarjottiin suuri apu kehittyä paremmaksi hyppääjäksi. Free flying hyppyjä organisoivat tämän hetkiset maailmanmestarit eli Team Babylon. Freefly load organising oli kuitenkin paljon pienemmässä roolissa boogien aikana. Myös tavalliset Babylonin palvelut eli koutsihypyt olivat ostettavissa normaaliin tapaan tapahtuman aikana ja kyllä pari suomalaistakin maksoi 78EUR/hyppy tullakseen paremmaksi hyppääjäksi.

Mitäs sitten reissulta jäi itsellemme käteen? Ennen reissuun lähtöä laitoin itselleni tavoitteeksi 25kpl hyppyjä Empurian taivaalla. Tämä täytty tarkalleen tuolla määrällä. Näistä hypyistä 12 oli mekkohyppyjä eli hyppyjä liitopuvulla. Neljästä kilometrista hypätessä vapaata kertyi noin 100 sekuntia per hyppy, kun hyppäsimme flockkeja eli kuvioita. Kokemusta siis tuli erittäin paljon mekkohypyistä ja mikä parasta: pystyimme hyppäämään hieman suurempia kuvia, muun muassa 4-way, 5-way ja suurimpana 6-way. Tuolloin mukana oli minä, Tuomo, Markkasen Jussi, Oksasen Miikka (Viro), Jonas (Sveitsi) ja Marcus (Saksa). Lisäksi hyppäsimme muutaman flätsihypyn, hieman freetä ja myös kolme kaunista 4-way trackking hyppyä. Ylipäätään noin nopeasti laskeskellessa itselleni kertyi yli puoli tuntia vapaata tällä reissulla eli taas monta askelta kohti parempaa hyppääjää.

Valitettavasti säät eivät olleet reissun aikana meille kovinkaan armollisia. Tai noh… Kieltämättä alkupäivien +15-20 astetta lämmintä ja auringonpaiste pelastivat aika paljon ja tuolloin hypytkin tuli hypättyä. Kuitenkin 26. päivä perjantaina Costa Bravan rannikolle iski pienimuotoinen myrsky, joka aiheutti suuria vahinkoja rannikolle. Barcelonan alueella noin 30 venettä upposi myrskyn seurauksena. Tämän myrskyn johdosta yllättäen hyppykelikään ei ollut paras mahdollinen loppureissun ajasta. Kuitenkin kaikkien onneksi tekeminen Empuriabravassa ei lopu, mikäli keli loppuu. Kiitos dropzonella olevan Sky Barin ilmaisen wlan-yhteyden, Sky Rat shopin (laskuvarjotarvikkeita, paitoja, kypäriä, pukuja etc.) sekä läheisessä suuremmassa kaupungissa Figueresissa sijaitsevan Salvador Dalin museon johdosta. Dalin museo oli mykistävä näky. Rakennuksena hieno ja yhtä kummallinen kuin itse taiteilija. Itse Dalin teoksiin en halua ottaa kantaa maailman rauhan ja pienten lasten hyvinvoinnin johdosta, mutta näkemisen arvoinen paikka ja kokemuksena hieno!

Kokonaisuutena, hieno reissu, hieno paikka, hienoja hyppyjä, hieno joulu… Ja tällä hetkellä olen varma siitä, ettei tämä ollut viimeinen joulu, jonka vietin kyseisessä paikassa! Nyt pitää enää pari kuukautta odottaa, niin pääsee taas Oulunsalon taivaalle. Sitä odotellessa!

Adios!

Ville Vehkaperä