Laskuvarjourheilu jakautuu moneen eri lajiin. Vapaapudotus ja varjon varassa liitely ovat eri lajeissa täysin erilaisia aktiviteetteja.

Flätsi

Flätsi, eli Formation Skydiving (FS)/Relative Works (RW) on hyppylajeista ehkä se vanhin. Flätsin perusidea on lentää mahallaan ja muodostaa mahdollisimman monta ennalta sovittua kuviota ottamalla otteita muista hyppääjistä. Näin kerätään pisteitä. Suurin yksittäinen taivaalle tehty kuva koostui 400 hyppääjästä, jotka pitivät toisistaan kiinni vapaapudotuksen aikana. Isoja kuvia kutsutaan nimellä “big-way”. FS-kisoja järjestetään ympäri maailmaa.

Free

Freefly (FF) on kohtalaisen tuore vapaapudotuslaji. Free-hyppäämisen idea on lentää erilaisissa vapaapudotusasennoissa. Freetä voi hypätä yksin, mutta hauskinta se on ryhmässä. Erilaisia lentoasentoja ovat mm. sitfly (istuen), headdown (pää alaspäin) ja backfly (selällään). Free-hypyillä vapaapudotusnopeudet ovat suuremmat kuin FS-hypyillä.

 

Vertical Formation Skydiving (VFS) / Vertical Relative Works (VRW), on free-hyppäämisen ja flätsin kombinaatio, jossa tavoitellaan ennalta määrättyjä otteita muista hyppääjistä, mutta lentoasennot ovat nopeita vapaapudotusasentoja, kuten freeflyssa. VFS on kasvattanut suosiotaan kisalajina niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.

 

Kulmahyppääminen (Atmonauti, Angle flying) on Free-hyppämisen uusimpia alalajeja. Se on jatkoa liukuhyppäämiselle (tracking), jossa pyritään liikkumaan horisontaalisesti mahdollisimman tehokkaasti kehoa käyttäen. Kulmahyppäämisessä keho on käännetty putoamisen jyrkkyyskulmaan ja keho viistää ilmavirtaa suoraan. Tällöin lentäminen on “puhtainta” ja nopeudet ovat suuria.

Tarkkuus

Tarkkuushypyn idea on osua mahdollisimman keskelle ennalta määrättyä maalia. Tarkkuushyppy tapahtuu varjon varassa. Maali on pieni “pläkä” patjan keskellä, ja siihen pyritään osumaan kantapäällä samalla kun hyppääjä laskeutuu. Tarkkuusvarjot poikkeavat muista varjoista eri ominaisuuksien puolesta, ja ne ovat lähes poikkeuksetta melko suurikokoisia.

Wingsuit

Liito-oravapukumainen wingsuit tekee ihmiskehosta pienen liitokoneen. Liitopuvulla saadaan hidastettua alaspäin menevää nopeutta ja muutettua liikettä horisontaaliseksi. Tällä tavalla liitopuvulla pystytään lentämään pitkiäkin matkoja, ja isoimmilla puvuilla voidaan hidastaa putoaminen noin 50 km/h nopeuteen asti. Liitopukuhyppääminen on vaativaa, ja vaatii yleensä reilusti kokemusta.

Freestyle

Freestyle on oma taiteenlajinsa, tanssia ilmassa. Freestylessä on yleensä kaksi hyppääjää, joista toinen kuvaa ja toinen liikehtii ilmassa taidokkaasti. Freestyle vaatii hyppääjältä notkeutta ja hyvää kehonhallintaa, ja on kilpalajina erittäin haastava. Monet maailman huiput harjoittelevat lentämistä tuulitunnelissa.

Camera Flying

Kuvaaminen on oma hyppymuoto. Kuvaushypyllä kuvataan muita hyppääjiä, haetaan parasta kuvakulmaa ja pyritään pitämään kohde kuvattuna koko hypyn ajan. Yleensä kuvaushyppääjiä näkee tandem-hyppyjen seurana tai kisasuorituksia kuvaamassa. Kamerana on yleensä videokamera ja useimmilla kuvaajilla myös kypärään kiinnitetty järjestelmäkamera. Nykyään kevyet laajakulmakamerat, kuten GoProt ovat yleistyneet kokeneiden hyppääjien keskuudessa, mutta harva GoPro:n käyttäjistä hyppää pelkästään kuvausmielessä.

CRW

Canopy Relative Work, eli tuttavallisemmin “kupuruttu” on varjon varassa tehtävää kuviolentämistä. Varjot lennetään lähekkäin toisiaan ja hyppääjät telakoituvat toisiinsa tai toisten varjoihin ja muodostavat erilaisia kuvioita. Maasta katsottuna suuret 70 hyppääjän timanttimuodostelmat ovat varsin näyttäviä.

Swoop

CP, eli Canopy Piloting tunnetaan paremmin nimellä “swoop”. Kyseessä on vauhditettu laskeutuminen, jonka tavoitteena on saada varjo liitämään lähellä maan pintaa mahdollisimman pitkälle. Vauhtia kerätään kääntämällä varjo syöksyyn hetki ennen laskeutumista. Syöksy oikaistaan vaakalentoon juuri ennen planeetan pintaa, jolloin saavutetaan pitkä ja vauhdikas matalalento.

Tuulitunneli

Tuulitunnelissa voi myös harrastaa vapaapudotusta. Se on tehokas apuväline, jos haluaa kehittää vartalonhallintaansa vapaapudotuksessa, yleensä valmentajan avustuksella. Vertikaalisessa tuulitunnelissa kierrätetään ilmaa alhaalta ylöspäin, ja ilmavirran nopeutta voidaan säädellä. Kun ilmavirta vastaa hyppääjän vapaapudotusnopeutta, voi lentäjä kellua paikallaan sisätiloissa. Tuulitunneli mahdollistaa vapaapudotusajan tehokkaan käytön, sillä hyppääjän ei tarvitse avata varjoa, pakata sitä uudelleen, eikä lentää koneella takaisin ylös, vaan vapaapudotus on yhtäjaksoista. Suomessa on yksi tuulitunneli Sirius Sports Resortissa Pyhtäällä.

 

Kokeneet tunnelilentäjät kisaavat ryhmissä tunneliherruudessa ympäri maailmaa järjestettävissä kisoissa. Lajeina on mm. Dynamic 4-way (D4W) ja jo ylempänä mainittu Vertical Formation Skydiving (VFS).