Laskuvarjourheilu on vauhtilaji jossa on tiettyjä riskejä, mutta tiedostamalla nämä riskit ja toimimalla ohjeiden mukaisesti, laji on verrattaen varsin turvallinen. Suomen Ilmailuliitto ry (SIL) tarjoaa jäsenilleen hyppäämisen kattavan vakuutuksen, sillä vauhtilajit ovat yleensä rajattu ehdoissa pois useissa vakuutuksissa. Yleisin vamma laskuvarjohypyllä on laskeutumisessa tapahtunut nilkan nyrjähdys. Vakavat loukkaantumiset ovat erittäin harvinaisia, ja sattuvat useimmiten varjon jo auettua, kun kokeneet hyppääjät haluavat saada kaiken tehon irti suorituskykyisestä laskuvarjostaan.

 

Varavarjon automaattisesti hätätilanteessa laukaiseva Cypres.

Varavarjon automaattisesti hätätilanteessa laukaiseva Cypres.

Laskuvarjohyppääminen, kuten kaikki ilmailussa, on erittäin tarkkaan säädeltyä toimintaa. Oikeisiin toimintatapoihin kiinnitetään paljon huomiota. Kalusto käy läpi tiukat ammattilaisten suorittamat tarkastukset vuosittain, varjon pakkauksessa on useita tarkistusvaiheita ja uudet turvalaitteet tekevät hyppäämisestä turvallista.

 

Turvalaitteista voidaan mainita mm. varavarjon pakkolaukaisin / reserve static line (RSL) ja automatic activation device (AAD). Mikäli päävarjo ei jostain syystä lennä, kaikilla hyppääjillä on repussa varavarjo. Varavarjo pakataan joka vuosi kokeneen varavarjonpakkaajan toimesta. RSL avaa varavarjon automaattisesti, jos päävarjo päästetään irti. Lisäksi kerhomme käyttää oppilasvarusteissa Cypres-merkkistä AAD-laitetta. Laite mittaa jatkuvasti hyppääjän korkeutta ja putoamisnopeutta, ja mikäli puotoamisnopeus on liian kova liian matalalla, laite avaa varavarjon automaattisesti. Laite on pelastanut maailmanlaajuisesti yli 2000 hyppääjää, eikä se ole pettänyt vielä kertaakaan.

 

Usein kuulee sanottavan, että laskuvarjohyppäämisen vaarallisin vaihe on matka kotoa lentokentälle.